melkein 17-vuotias luuserilukiolainen, joka on pari vuotta sitten kokenut anoreksian. tällä kertaa sairaus muuttui ahmimishäiriöksi ja painonnousun kautta masennukseksi. paino lentelee taivaissa mutta mieli on maassa ja jostain aina yritän kerätä itseni, tällä kertaa blogin ja kirjoittamisen sekä vertaistuen avulla.
harrastuksia on monia, mutta suurin osa on jäänyt masennuksen myötä. valokuvaus, kitara, pyöräily ja lenkkeily sekä lihaskunto yritetään nyt herättää henkiin. pari päivää meni tällä viikolla jo hyvin mutta pari päivää myös huonommin kuin koskaan. ystävät on kaikonneet ihan omasta syystä ja puhuminen on vaikeaa jopa psykiatrille. miksi sitten pystyisin julkisesti kertomaan ? siksi kirjoitan anonyymina, joten en laita kuvia itsestäni/kuvaamiani kuvia.
muutama projekti siis työn alla :
1. haluan pystyä käymään koulussa normaalisti
2. haluan pudottaa painoni 73 kilosta 50 kiloon (pituus 165cm)
3. haluan oppia nauttimaan elämästä ja saada ystäviä
4. haluan olla itsevarma ja jättää syömishäiriöt taakseni
aikaa olen antanut kesän loppuun, jolloin vaihdan koulua. nyt vaan täytyy tsempata ja toivottavasti ruudun toisella puolen on joko samassa tilanteessa olevia tai minua ymmärtäviä. kuka vaan pystyy mihin vaan kun tarpeeksi yrittää
ps. kirjoitan tänään vielä myöhemmin lisää
harrastuksia on monia, mutta suurin osa on jäänyt masennuksen myötä. valokuvaus, kitara, pyöräily ja lenkkeily sekä lihaskunto yritetään nyt herättää henkiin. pari päivää meni tällä viikolla jo hyvin mutta pari päivää myös huonommin kuin koskaan. ystävät on kaikonneet ihan omasta syystä ja puhuminen on vaikeaa jopa psykiatrille. miksi sitten pystyisin julkisesti kertomaan ? siksi kirjoitan anonyymina, joten en laita kuvia itsestäni/kuvaamiani kuvia.
muutama projekti siis työn alla :
1. haluan pystyä käymään koulussa normaalisti
2. haluan pudottaa painoni 73 kilosta 50 kiloon (pituus 165cm)
3. haluan oppia nauttimaan elämästä ja saada ystäviä
4. haluan olla itsevarma ja jättää syömishäiriöt taakseni
aikaa olen antanut kesän loppuun, jolloin vaihdan koulua. nyt vaan täytyy tsempata ja toivottavasti ruudun toisella puolen on joko samassa tilanteessa olevia tai minua ymmärtäviä. kuka vaan pystyy mihin vaan kun tarpeeksi yrittää
ps. kirjoitan tänään vielä myöhemmin lisää
Tsemppiä urakkaasi. Hyvät tavoitteet, toivottavasti onnistut :)
VastaaPoistaKuinka realistinen olet tuon painonpudotuksen kanssa (Kesänloppuun mennessä yli 20kiloa)?
painan jonkin verran enemmän kuin sinä, mutta laihdutustavoitteen määrä on aika lailla sama :) itselläni on samat tavoitteet, tsemppiä, onnistut varmasti !
VastaaPoistakiitos paljon :)
PoistaMoikka!
VastaaPoistaIte oon paininu samojen ongelmien kanssa. Pahinta ehkä oli se, että anoreksia aikanani suurin pelkoni oli juuri, että jos alan taas syömään en hallitse sitä, ja lihon jumalattomasti. Ja niihän siinä juuri kävikin. Se sai itteni tuntemaat pahimmaks luuseriks ikinä. Mutta pikkuhiljaa sain jotenkin elämäni kuntoon, pystyin edes vähän alkaa arvostamaan itteeni, enkä ajetellu enää koko aikaa vaan sitä, että kuinka lihava oon. Sain uusia - ja vanhoja takasin - ystäviä, mikä teki masennuksen paljon helppommaks voittaa. Oon saanu liikunnan takasi elämääni ja jotenkuten syömisenkin hallintaan. Vaikka vieläkin painin tän asian kanssa, ja haluisin kovasti saada painoani alemmas, on asiat onneks sentään menny parempaan päin. Eli pointti koko kirjotuksessani oli se, että yritä jaksaa taistella! Kyllä ne asiat siitä pikkuhiljaa alkaa näyttää valosammalta. Tsemppiä ! :)
jep ite pelkäsin kans sillon ylipaljon lihoomista ja sitten se lähtikin käsistä just niinku en halunnut. musta vaan tuntuu mahdottomalta hyväksyy itteni tälläsenä koska vihaan itseäni niin paljon. jos oisin aikasemmassa vaiheessa tajunnu mihin tä johtaa niin oisin varmaan yrittänyt enemmän. onneks sulla on käynyt noin :) sun kommentti tsemppas tosi paljon, kiitos ihan hirveesti ihana :) ja kaikkea hyvää sulle !
Poistaihana blogi! tsemppiä sullekin :)
VastaaPoista